Ruoanlaittaminen on mukavaa. Syöminen on ihanaa!

Olen 36-vuotias kahden lapsen (2 ja 6 v) kokoaikatöissä käyvä äiti. Edeltävä  lause ilmiantoikin jo sen, että fine dining ei kenties sopisi tyylikseni. Tarkoituksena onkin kirjoittaa ennemminkin siitä, miten perheenäiti (tai näin tasa-arvon aikana: perheenisä) ruokkii perheensä töiden jälkeen. 

Oma ruoka"filosofiani" on:

·         ei eineksille, ruoka laitetaan itse alusta alkaen

·         kotiin tullaan kello 16 jälkeen, ruoka tarjoillaan kello 18. Tänä aikana kaiken on valmistuttava.

·         ruoka maustetaan hyvin, mutta tulisuus on pannassa –ruoan on maistuttava myös lapsille

·         monihenkisellä perheellä rahareikiä riittää, joten raaka-aineiden on oltava myös edullista

·         jääkaapin antimet käytetään visusti tarkkaan, kalliita ruoka-aineita ei kuulu heittää roskiin

Ruoka on siis paitsi harrastus ja myös arkipäivään iloa ja onnistumisen tunteita tuova asia. Haluaisin välittää siis juuri tuota iloa – ja tunnetta siitä, että kyllä töidenkin jälkeen ehtii ja jaksaa laittaa ruokaa, jos vain yrittää.